Uusi standardi Whistleblowing -kanavasta on kansallista lakiehdotusta selkeämpi

27.8.2021 — Kansainvälinen standardoimisjärjestö ISO on julkaisut standardin ISO 37002:2021 Whistleblowing kanavista ja ilmoitusten käsittelystä. Standardi antaa hyvät lähtökohdat ilmoituskanavan ja sisäisten ohjeiden laatimiselle. Väärinkäytösten ilmoittaminen auttaa organisaatioita puuttumaan epäkohtiin varhaisessa vaiheessa, jotta isommat vahingot voidaan minimoida. Standardi auttaa erityisesti työnantajaa hahmottamaan, mitä prosesseja whistleblowing ilmoituksen käsittelyyn liittyy, miten prosessia johdetaan ja mitä resursseja prosessi edellyttää.

Whistleblowing- standardi määrittelee väärinkäytöksen (’wrongdoing’) seuraavasti: Teko tai laiminlyönti, joka voi aiheuttaa vahinkoa. Standardin mukaisesti väärinkäytös on paitsi kansallisen tai kansainvälisen lain rikkominen, myös organisaation toimintaohjeiden tai eettisten sääntöjen rikkomista. Lisäksi väärinkäytös voi olla velvollisuuksien törkeää laiminlyöntiä, kiusaamista tai häirintää, syrjintää, varojen luvatonta käyttöä, valta-aseman väärinkäyttöä tai esimerkiksi intressiristiriitoja. Väärinkäytös voi myös vaarantaa ihmisoikeuksia, ympäristöä, kansanterveyttä tai -turvallisuutta, työturvallisuutta tai julkista etua. Luettelo ei ole tyhjentävä.

Kansallisen lainsäädännön, EU direktiivin 2019/1937 implementoimiseksi, odotetaan olevan eduskunnan käsittelyssä syys-lokakuussa. Julkaistussa HE-luonnoksessa lain soveltamisala on valitettavasti rajattu vain niihin direktiivinmukaisiin aloihin, joissa EU:lla on toimivalta, kuten ympäristönsuojelu sekä kuluttajansuoja. Palkansaajakeskusjärjestöt ovat todenneet luonnoksesta, että lain soveltamisalan tulisi olla laajempi. Vertailun vuoksi, esimerkiksi Yhdistyneissä kuningaskunnissa työntekijöillä on ollut lakisääteinen laaja suoja väärinkäytösten ilmoittamisesta johtuvia vastatoimia vastaan jo vuodesta 1998 alkaen. Myös Euroopan komissio on suositellut jäsenvaltioita säätämään direktiiviä laajemmasta soveltamisalasta.

Palkansaajajärjestöjen mukaan lain soveltamisalan rajaaminen erikseen määriteltyihin aloihin tulee olemaan ongelmallinen työntekijöiden näkökulmasta, koska työntekijän vastuulla on tunnistaa, milloin kysymyksessä on laissa lueteltuihin ja direktiivin aineellisen soveltamisalan piiriin kuuluva väärinkäytös. Ottaen huomioon, että direktiivin 9 artiklan edellyttää työntekijöille annettavan selkeitä tietoja ulkoisesta ilmoittamisesta, aiheuttaa ehdotettu suppea soveltamisala yrityksille enemmän hallinnollista taakkaa kuin laaja soveltamisala.

Lakiehdotusluonnoksen mukaan laajassa soveltamisalassa olisi tullut määritellä toimivaltainen viranomainen kaikille politiikka-aloille ja lainsäädännöille, ”mutta sen mukainen ratkaisu olisi aiheuttanut ongelmia ulkoisina ilmoituskanavina toimivien toimivaltaisten viranomaisten määrittelemisessä.”

Suomea sitovat ihmisoikeussopimukset edellyttävät laajaa suojaa väärinkäytösten ilmoittajille. Nähdäkseni laajalle soveltamisalalle ei ole estettä perustuslaillisesta näkökulmasta, mutta tätä kysymystä toivottavasti vielä lainvalmistelussa täsmennetään.

Soveltamisalaan kuuluvat työnantajat perustavat nyt ilmoituskanavia. Kyseessä ei ole ainoastaan tekninen hankinta, vaan työnantajien on jalkautettava järjestelmän käyttö organisaatioihinsa, varmistettava ilmoitusten luottamuksellisuus sekä ennakollisesti luotava prosessit ilmoitusten käsittelyyn.

lähteet: Standardi ISO 37002:2021 Whistleblowing managment systems – Guidelines on saatavissa SFS verkkokaupasta. Lakiehdotusluonnos löytyy täältä: https://www.lausuntopalvelu.fi/FI/Proposal/Participation?proposalId=920cce87-fc29-451a-825a-d79d0f26e08f

Asianajotoimisto Reims & Co Oy tarjoaa ilmoitusten käsittelijä -palvelua asiakkailleen.