Työnteko muuttuu – uusi työaikalaki vastaa haasteeseen

24.1.2020 — Työn tekeminen on nyky-yhteiskunnassa yhä useammassa tapauksessa asiantuntijuuteen, tiedon hallintaan ja työntekijän omaan tietotaitoon nojaavaa suorittamista. Siten työn sidonnaisuus tiettyyn työnantajan määräämään työpaikkaan on vähentynyt ja toisaalta työntekijään kohdistuva vaatimus olla tavoitettavissa on kasvanut. Työaika käsitteenä on kokenut murroksen, kun asiantuntijuuteen nojautuvaa työtä on mahdollista tehdä mihin vuorokaudenaikaan tahansa ja missä tahansa.

Uudella 1.1.2020 voimaan astuneella työaikalailla 872/2019 on nyt viimeinkin mahdollistettu paremmin yksittäisen työnantajan ja työntekijän tarpeiden yhteensovittaminen. Yksi tärkeimmistä käsitteellisistä uudistuksista on nimenomaan työajan työpaikkasidonnaisuuden muuttuminen. Kun ennen työaikaa oli työhön käytetty aika ja aika, jonka työntekijä on työnantajan käytettävissä työpaikalla, niin nykyään työajaksi lasketaan joustavammin kaikki se aika, jona työntekijä tekee jotain työnantajaansa hyödyttävää. Laissa on muutettu sanamuoto työpaikalla käytettävissä olemisesta työntekopaikalla käytettävissä olemiseksi.

Työajan seuraamiseen on myös mahdollistettu parempia tai ainakin monipuolisempia vaihtoehtoja, kun uusi työaikalaki esitteli laajemman mahdollisuuden käyttää työaikapankkeja. Lakimuutoksella tuotiin työaikapankkien käyttö mahdolliseksi kaikilla aloilla, eikä sen toteuttaminen enää vaadi sopimista työehtosopimuksessa. Työaikapankkiin työntekijä voi siirtää esimerkiksi liukuvan työajan saldoaan, ylityötunteja, lomarahoja tai muita etuuksia ja säästää siten itselleen tulevaisuudessa pidettävää vapaata laissa määriteltyjen maksimisäästömäärien rajoissa. Työaikapankkiin ei saa säästää jo erääntynyttä säännöllisen työajan palkkaa.

Uuden sääntelyn onkin tarkoitus lisätä työntekijöiden hyvinvointia, sillä tutkimusten mukaan toistuvasti yli 50 viikkotyötuntia työskentelevillä riski sairastua esimerkiksi sepelvaltimotautiin on moninkertainen verrattuna alle 40 viikkotyötuntia työskenteleviin. Sääntelyn joustavoittaminen onkin välttämätöntä ajoittain kuormittavaksikin muodostuvan jatkuvan saatavilla olemisen paineen helpottamiseksi.

Haasteena työnantajan puolelta saattaa kuitenkin olla luotettavien työajan seurannan välineiden implementointi, kun sekä aika- että paikkakäsite työnteossa ovat joustavia. Työsuhteen perinteinen elementti, työnantajan valvontaoikeus, muuttaa muotoaan ja nojaa entistä enemmän työntekijän rehellisyyteen työhön käytetyn ajan raportoimisessa. Toisaalta digitaalisten työaikaa seuraavien ohjelmien ongelmina saattavat olla yksityisyydensuojan ja tietoturvan toteuttaminen. Niiden käyttöön ottaminen saattaa työnantajan koosta riippuen vaatia myös yhteistoimintamenettelyn toteuttamista.