Kokemuksia lähisuhdeväkivaltaa koskevien asioiden hoidosta

7.3.2019 — Työskentelen erityisesti naisiin ja lapsiin kohdistuneiden rikosten parissa, minkä johdosta lähisuhdeväkivaltaa kokeneet henkilöt ovat asiakaspiirissäni korostettu ryhmä. Tutkijat, syyttäjät ja useat muut tahot tietävät erityisosaamisestani, joten minuun otetaan usein yhteyttä lähisuhdeväkivaltatapauksissa. Näin ollen kohtaan usein väkivaltatapauksia omassa työssäni.

Tilastojen valossa voidaan todeta, että perhe- ja lähisuhdeväkivalta on lisääntynyt viime vuosien aikana. Toisaalta ei voida suoraviivaisesti sanoa, että tilastojen kasvu johtuu nimenomaan väkivallan kasvusta. Lähisuhde- ja perheväkivaltarikokset ovat huomattava yhteiskunnallinen ongelma, vaikka ne eivät yleisyydestään huolimatta näy tilastoissa todellisessa laajuudessaan. Perhe- ja lähisuhdeväkivaltaa kokeneet henkilöt elävät paitsi pelossa, myös usein syyllisyydessä ja häpeän tunteessa. Tämän johdosta jää paljon perhe- ja lähisuhdeväkivaltatapauksia edelleen pimentoon. Eri lähisuhdeväkivaltaa vastustavat kampanjat ja mediassa esillä oleva informaatio on viime vuosina tuonut esille lähisuhdeväkivaltatapaukset ja lisännyt ihmisten tietoisuutta aihetta kohtaan. Kun aihe saa näkyvyyttä, se lisää tietoisuutta. Eri tukipalvelut ja viranomaisten reagointi sekä asiasta julkisesti keskusteleminen ovat seikkoja, jotka ainakin osaksi voivat vaikuttaa siihen, että useampi perhe- ja lähisuhdeväkivaltatapaus tulee viranomaisten tietoon. Perhe- ja lähisuhdeväkivalta esiintyy yhteiskunnassa kaikissa ikä- ja sosiaaliluokissa. Omassa asiakaskunnassani on nuorin lähisuhdeväkivallan uhri ollut teini-ikäinen ja vanhin eläkeikäinen. Asiakkaanani on ollut sekä maahanmuuttajataustaisia että ns. kantaväestöön kuuluvia henkilöitä. Vaikka painopistealueeni on naisiin kohdistuneissa rikoksissa, on tärkeää huomioida, että myös miehet joutuvat perhe- ja lähisuhdeväkivallan uhreiksi ja lisäksi perhe- ja lähisuhdeväkivaltaa esiintyy seksuaalivähemmistöjen eri ryhmissä.

Perhe- ja lähisuhdeväkivaltaa esiintyy hyvin monessa eri muodossa. Poliisi saa usein ensisijaisesti tutkittavaksi väkivaltatapauksia, jossa uhri/asianomistaja kertoo jostain tietystä fyysisestä tai seksuaalisesta väkivallanteosta. Mutta ”pinnan alta” löytyy usein myös henkistä väkivaltaa, jossa uhria on sanallisesti alistettu, peloteltu ja kontrolloitu. Myös uhrin eristämistä ystävistä ja lähiomaisista sekä taloudellista kontrollointia esiintyy usein. Henkisen väkivallan muodot ovat monimuotoisia, ja näihin on oikeudellisesti usein vaikea saada otetta.

Perhe- ja lähisuhdeväkivaltaan liittyy hyvin usein alkoholin käyttö. Taloudellinen ahdinko ja/tai psyykkinen huonovointisuus, joka näkyy yleisesti yhteiskunnassa, näkyy perhe- ja lähisuhdeväkivallan taustalla. Myös lapsena opitut väkivaltaan liittyvät käyttäytymismallit ja itse koetut kasvatuksen nimissä esiintyneet väkivaltatilanteet tulevat esille perhe- ja lähisuhdeväkivaltatapauksissa. Varsinkin lapsiin kohdistuvissa rikosasioissa, joissa väkivallan motiivina on toisinaan lapsen kurittaminen kasvatustarkoituksessa, kuulee edelleen vuonna 2019 vastaajien (lapsen vanhemman/vanhempien) puolustuspuheissa, että he katsovat lapsen kurittamisen olevan sallittua kasvatustarkoituksessa, koska ”lapsi tarvitsee sitä”, ja koska ”heidät (lapsen vanhempi/vanhemmat) on aikoinaan kasvatettu samalla tavalla”.

En koe, että yhteiskunnassamme olisi mitään indikaattoreita siitä, että perhe- ja lähisuhdeväkivaltatapaukset olisivat laskussa, tai että ne vähenisivät tulevaisuudessa. Näen kuitenkin myönteisenä seikkana, että perhe- ja lähisuhdeväkivallan ehkäisemisessä on viime vuosina tapahtunut edistystä sekä EU-tasolla että kansallisella tasolla. Tältä osin näyttäisi tulevaisuus tuovan mukanaan paremmat työkalut perhe- ja lähisuhdeväkivallan ehkäisemiseksi ja torjumiseksi. Myös väkivallan uhrin asemaa sekä oikeusprosessissa että prosessin ulkopuolella on korostettu ja vahvistettu.

Veronica Dalenius, asianajaja, kirjoitettu 7.3.2019