Hallintaoikeustestamentin mahdollisuudet ja huomioitavat riskit

30.8.2024 — Hallintaoikeus tarkoittaa oikeutta hallita ja käyttää omaisuutta sekä saada itselleen omaisuuden tuotto. Usein omaisuuden hallinta- ja omistusoikeus ovat samalla henkilöllä, mutta hallintaoikeus on myös mahdollista määrätä omistajasta erilliselle taholle kaupalla, lahjalla tai testamentilla. Hallintaoikeustestamentti on perintösuunnittelun väline, joka tarjoaa mahdollisuuden jakaa omaisuuden hallinta- ja omistusoikeudet eri henkilöille. Tässä kirjoituksessa käsittelen hallintaoikeustestamentin hyötyjä ja riskejä sekä tuon esiin näkökohtia, jotka on hyvä huomioida pohtiessa hallintaoikeustestamentin soveltuvuutta omaan tilanteeseen.

Mikä on hallintaoikeustestamentti?

Hallintaoikeustestamentti mielletään usein puolisoiden keskinäiseksi testamentiksi, jossa määrätään leskelle hallintaoikeus kaikkeen ensin kuolleen puolison omaisuuteen, omistusoikeuden siirtyessä perintökaaren mukaisille perillisille. Määräyksiä hallintaoikeudesta voidaan kuitenkin sisällyttää mihin tahansa testamenttiin. Hallintaoikeuden kohteena voi olla perittävän koko omaisuus tai vain osa siitä, esimerkiksi tietty omaisuuserä, kuten kesämökki. Samalla testamentilla voidaan tarvittaessa antaa erilaisia määräyksiä omaisuuden omistusoikeudesta ja hallintaoikeudesta.

Hallintaoikeuden haltijan oikeudet ja velvollisuudet

Hallintaoikeuden haltijalla on oikeus hallita ja käyttää omaisuutta, vaikka hän ei omista sitä. Hän voi myös vuokrata omaisuutta ja saa omaisuuden tuoton omaan käyttöönsä. Tällaista tuottoa on esimerkiksi vuokra, jos hallintaoikeuden haltija vuokraa hallintaoikeuden kohdetta, osakkeiden osingot ja tilitalletusten korot.

Tätä oikeutta vastaan hallintaoikeuden haltija vastaa omaisuuden juoksevista kuluista, kuten kiinteistöveroista, hoitovastikkeista, vesi- ja sähkökuluista sekä pienistä korjauksista, jotka ovat välttämättömiä omaisuuden säilyttämiseksi. Jos esimerkiksi leskelle määrätään hallintaoikeus kesämökkiin, hän saa käyttää mökkiä ja vuokrata sen eteenpäin, mutta vastaa itse mökin ylläpidon kustannuksista.

Hallintaoikeuden haltija vastaa myös isommista remonteista ja rahoitusvastikkeesta siltä osin, kuin kulut ovat katettavissa omaisuudesta saatavissa olevalla tuotolla. Tämän ylittävältä osalta kulut kuuluvat omistajalle.

Poikkeuksena on uuden asunnon kauppahintaan rinnastettava rahoitusvastike, jonka maksaminen voi olla omistajan vastuulla, vaikka se olisi katettavissa omaisuuden tuotolla. Tämä kanta vahvistettiin Helsingin hovioikeuden 24.11.2020 antamassa lainvoimaisessa ratkaisussa.

Hallintaoikeuden haltija ei voi myydä hallintaoikeuttaan tai hallintaoikeuden kohteena olevaa omaisuutta. Toisaalta omistajakaan ei voi myydä tai muuten luovuttaa hallintaoikeuden kohteena olevaa omaisuutta ilman haltijan suostumusta. Testamenttimääräys hallintaoikeudesta turvaa hallintaoikeuden haltijan asemaa. Usein hallintaoikeus määrätään esimerkiksi leskelle, jolle halutaan mahdollistaa vaikkapa kesämökin käyttö myös puolison kuoltua. Jos hallintaoikeuden kohteena on esimerkiksi osakkeita tai metsää, myös omaisuuden tuotto tuo turvaa.

Hallintaoikeustestamentin mahdollisuudet

Verotuksellisesti hallintaoikeustestamentti on merkittävä osa perintösuunnittelua. Hallintaoikeus on saajalleen verovapaata, ja omaisuuden omistusoikeuden saajien perintöverotuksessa tehdään ns. hallintaoikeusvähennys, joka keventää perintöveroa. Hallintaoikeusvähennys lasketaan hallintaoikeuden haltijan iän mukaan määräytyvän kertoimen perusteella. Mitä nuorempi hallintaoikeuden haltija on, sitä suurempi on omistajien perintöverotukseen tehtävä vähennys. Perintöveron määrä voi laskea jopa puoleen, jos hallintaoikeuden haltija on nuori ja hallintaoikeus koskee koko perittävän omaisuutta.

Hallintaoikeustestamentilla voidaan myös hypätä yhden sukupolven yli määräämällä omistusoikeus lapsenlapsille ja hallintaoikeus lapsille, jolloin vältetään yhden sukupolven perintöverot. Lisäksi omaisuuden juoksevat kulut eivät rasita omistajia, sillä ne kuuluvat hallintaoikeuden haltijoille.

Hallintaoikeuden päättyminen

Määräajaksi annettu hallintaoikeus siirtyy omaisuuden omistajille määräajan päättyessä ilman veroseuraamuksia. Jos hallintaoikeuden haltija luopuu hallintaoikeudestaan vastikkeetta sen voimassaoloaikana, syntyy tästä hallintaoikeuden uudelle saajalle (eli aiemmin omistusoikeuden hallintaoikeuden rajoittamana saaneelle) verotettavaa lahjaa. Veron määrä perustuu hallintaoikeuden senhetkiseen arvoon, joka riippuu omaisuuden arvosta ja luopujan iästä. Jos omistajat maksavat haltijalle korvausta luopumisesta, luopujalle voi tulla maksettavaksi luovutusvoittoveroa. Toistaiseksi annettu hallintaoikeus päättyy viimeistään haltijan kuollessa, jolloin oikeus siirtyy omistajille ilman uusia veroseuraamuksia.

Hallintaoikeudesta luopuminen voi tulla ajankohtaiseksi, jos hallintaoikeuden kohteena oleva omaisuus halutaan myydä tai kun haltija ei enää kykene käyttämään sitä.

Hallintaoikeuden haltijan toimintakyvyttömyys voi tehdä luopumisesta haastavaa. Jos haltijalla on edunvalvoja, hallintaoikeudesta voidaan luopua vain vastiketta vastaan. Omistajilla ei kuitenkaan ole velvollisuutta maksaa korvausta, mikä voi johtaa tilanteeseen, jossa hallintaoikeus säilyy tarpeettomana ja aiheuttaa turhia kustannuksia haltijalle. Hallintaoikeudesta vastikkeellisesti luopuminen voi myös johtaa luovutusvoittoveron maksuvelvollisuuteen, riippuen hallintaoikeuden arvosta.

Tähän tilanteeseen voidaan varautua edunvalvontavaltuutuksella. Edunvalvontavaltuutuksessa hallintaoikeuden haltija voi määrätä, että valtuutettu voi hänen puolestaan luopua hallintaoikeudesta vastikkeetta tiettyjen edellytysten täyttyessä.

Mahdolliset riskit ja haasteet

Hallintaoikeudesta luopumisen hankaluuden lisäksi hallintaoikeustestamenttiin liittyy muitakin haasteita, jotka on syytä huomioida sen soveltuvuutta arvioitaessa.

Koska omaisuuden kulut jakautuvat haltijan ja omistajan kesken, järjestely edellyttää yhteisymmärrystä osapuolten välillä. Kulujen jakautumiseen voidaan varautua etukäteen osapuolten välisellä sopimuksella. Vaikka hallintaoikeustestamentilla voidaan saavuttaa verohyötyjä, testamenttia ei tule tehdä pelkästään verotuksen ehdoilla. On tärkeää pohtia, selviääkö hallintaoikeuden haltija omaisuuden juoksevista kuluista. Toisaalta omistajien perintöverot on maksettava pian kuoleman jälkeen, vaikka heillä ei olisi hallintaoikeutta omaisuuteen. On siis huomioitava, pystyvätkö testamentinsaajat maksamaan perintöveronsa, vaikka vero hallintaoikeuden takia onkin pienempi.

Rintaperillisillä on aina oikeus lakiosaan, joka tulee saada rasitteista vapaana. Jos rintaperillinen vaatii lakiosaansa, hallintaoikeustestamentti väistyy siltä osin kuin se on tarpeen lakiosan suorittamiseksi.

Vaikka hallintaoikeus on perintökaaren mukaan myös käyttöoikeus, se ei aina tarkoita omaisuuden varsinaista käyttämistä. Esimerkiksi rahavaroja ei saa käyttää hallintaoikeuden nojalla, vaan ainoastaan niiden tuottoa. Käytännössä hallintaoikeuden alaiset rahavarat tulee säilyttää tilillä, jossa niiden pääoma ei voi käyttää. Hallintaoikeuden haltija voi käyttää vain korkotuottoja.

Hallintaoikeuden kohde onkin harkittava tarkkaan. Rahavaroihin kohdistuva hallintaoikeus ei välttämättä tuota toivottua hyötyä. Toisaalta hallintaoikeuden määrääminen leskelle perittävän sukumökkiin, jossa on muitakin omistajia, saattaa aiheuttaa käytännössä hankalia tilanteita. Jos hallintaoikeus määrätään alaikäiselle, voi myös syntyä tarve määrätä hänelle edunvalvojan sijainen täysi-ikäistymiseen saakka.

Asiantuntijan avun merkitys

Omaisuuden omistusoikeuden ja hallintaoikeuden eriyttämisellä voidaan saavuttaa monia hyötyjä. Hallintaoikeustestamenttia ei tarvitse tehdä erillisenä asiakirjana, vaan määräykset hallintaoikeudesta ja omistusoikeudesta kannattaa sisällyttää samaan testamenttiin.

Testamentin laadinnassa on suositeltavaa käyttää asiantuntijaa, joka osaa kartoittaa tilanteen mahdollisuudet ja riskit. Asiantuntija varmistaa, että testamentti vastaa tekijän tarkoitusta ja toimii halutulla tavalla käytännössä. Lisäksi asiantuntija huolehtii siitä, että testamentti täyttää laissa asetetut tiukat muotovaatimukset.

Kirjoittanut: Viivi Kannala